Tänään oli meillä taas kirkkopäivä ja erittäin hienoja opetuksia oli taas vaihteeksi. Mielestäni kaikki opetukset on todella mahtavia. Kaikki riippuu todella paljon kuuntelijasta miten hän ottaa opetuksen vastaan ja antaako hän pyhän hengen vaikuttaa siihen kuuntelemiseen. Mutta tietysti paljon tarvitaan puhujalta myös, että onko hän pyhän hengen vaikutuksen alaisena kun hän opettaa, jos hän todella on pyhän hengen vallassa niin silloin opetus todella mahtavan kuuloista ja silloin hänellä on oikeasti siinä ilo mukana sillä ilon kautta kun opetus tulee niin silloin siitä jää hyvin monelle ihmiselle oikein hyvä mieli ja siitä jää muistoja mieleen. Hyvin usein me mietimme, että tekojen pitäisi olla suuria, että ne teot jäisivät mieleen. Mutta onko oikeasti näin ei ole... Mielestäni pienempi teko jää paremmin mieleen kuin se suuri teko. Mutta toisaalta meitä jokaista on opetettu, että pienistä teoista voi olla suuri apu toiselle. 

Mutta ihmisen luonne on vaan sellainen, että monesti pieni teko ei ole minkään arvoinen näin me usein ajattelemme.

Aika usein luulemme, että meidän täytyy tehdä suuria tekoja joka päivä. Mutta hyvä mieli tulee erityisesti pienistä teoista.

Olen paljon ajatellut tätä asia ja monesti miettinyt, sitä että olisiko Jumala tahtonut meidän tekevän maan päällä sellaisia sankaritekoja ja suuria tekoja. Minun mielestäni hän ei halua että me teemme mitenkään suuria tekoja ja varsinkaan, että nostamme niitä tekoja minkäänlaiselle jalustalle. Koska jos me teemme asioita ja vielä hyviä asioita niin ihan varmastri vielä Jumala muistaa ne hyvät asiat kun sitten aika on.